Mantan aika

Tässä osiossa pääset tutustumaan Tyrvään Mantan Tyrvääseen. Tutki tutustumispaketteja ja lue alta yleisesti Tyrvään historiasta ja tapahtumista.

Tutustu tästä (pdf-tiedosto) Tyrvään Mantan ajan Tyrvääseen (sisältää pohtimistehtäviä). Tästä saat ladattua aineiston PowerPoint-esityksenä.

Tutustu tästä (pdf-tiedosto) Tyrvään historiaan valokuvien avulla (sisältää pohtimistehtäviä). Tästä saat ladattua aineiston PowerPoint-esityksenä.

YLEISTÄ HISTORIAA TYRVÄÄLTÄ:

Suuret nälkävuodet

Vuosina 1866-1868. Nälkävuodet olivat seurausta useampien vuosien huonosta sadosta. Ensimmäinen huono vuosi oli 1862, jolloin lähinnä pohjoiset alueet kärsivät kadosta. Seuraava kato oli vuonna 1865, myös eniten pohjoisessa. Vuonna 1867 halla tuhosi sadon lähes koko Suomessa. Tiedonvälityksen ja huonojen kulkuyhteyksien (liikenneyhteyksien) vuoksi katastrofi laajeni lähes koko maahan. Jopa 100 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa etsiäkseen elantoa muualta. Näiden kerjäläisjoukkojen mukana levisivät myös taudit.Sairaudet iskivät nälän heikentämiin ihmisiin (mm. lavantauti), ja kaiken ikäisiä ihmisiä kuoli suuret määrät.

1860-luvulla Suomi oli maatalousyhteiskunta, jossa noin 90% väestöstäansaitsi toimeentulonsa maanviljelystä. Useissa tapauksissa se tarkoitti sitä, että viljelijä sain elannon itselleen ja perheelleen, eikä ylimääräistä juurikaan jäänyt.Nälänhädällä on aina myös sosiaalinen vaikutus. Vaikka kärsimys ei koskisi kaikkia, vaikuttaa se välillisesti ympäröivään yhteiskuntaa.

Äänioikeus

Äänioikeuskuntakokouksissa oli täysi-ikäisillä (21 vuotta täyttäneet), jotka maksoivat kuntaan veroa eivätkä olleet toisen holhous- tai isäntävallan alla. Osallistumisoikeus meni, jos enemmän kuin yhden vuoden kunnallisverot jäivät maksamatta.Naimattomalla naisella, eronneella ja leskellä oli äänioikeus, jos hän hallitsi itse omaisuuttaan. Aviovaimon katsottiin kuitenkin olevan miehensä holhouksen alla.Pöytäkirjoista päätellen naisen ääntä ei Tyrvään kuntakokouksissa juuri kuultu. Voi olla, että he luovuttivat äänensä valtakirjalla jollekin toiselle (miehelle).

Köyhäinhoito

Kun torppari, mäkitupalainen, itsellinen ja loinen tulivat vanhoiksi tai menettivät muusta syystä työkykynsä, kunnan oli autettava, ellei esim. sopivaa sukulaista ollut/löytynyt tai jos sukulainen ei halunnut häntä ottaa luokseen asumaan. Lisäksi kunta oli vastuussa orvoista ja aviottomista lapsista. Lapsia oli avunsaajista tavallisesti noin kolmannes.

Koulutoimi

Monien vaiheiden jälkeen, etupäässä säätyläisten tarmokkuuden ansiosta, Tyrväälle kuitenkin saatiin kansakoulu. Se rakennettiin Hopun rusthollin maalle. Ovensa koulu avasi syksyllä 1873. Oppilaita oli 61, joista puolet talollisten lapsia, loput torpparien, työmiesten, kauppiaiden ja lukkarin. Tyttöjä ja poikia opetettiin erikseen. Ensimmäisten oppilaiden joukossa oli 9 tyttöä.Kuntalaisissa eli sitkeä epäluulo koko laitosta kohtaan. Mm. pastori G. F. Mittler (koulun johtokunnan puheenjohtaja 1882-87) totesi kouluylihallitukselle vuonna 1882: “Kansakoulua ei yleisemmin harrasteta osaksi vanhoillaolemisen syystä, osaksi siitäkin, ettei pelko, että “koulu kasvattaa herroja”, näytä olevan perätöin: kansakoulusta päästötodistuksella lähteneet eivät ylimalkaan näytä ryhtyvän raskaampaan työhön.

Vuonna 1881 alkoi toimia kolme kiertokoulua, joiden tarkoituksena oli valmistaa lapsia kansakouluun. Kolme kiertokoulunopettajaa sai vastuulleen kuusi lukulahkoa. Oppilaan “lukuvuosi” kesti seitsemän viikkoa (opettajan 42 viikkoa). Koulu kiersi lahkosta toiseen, ja lahkon sisällä myös talosta toiseen. Opettajien palkat maksettiin valtion saamista viinaverorahoista.

Koulu Koska aloitti Oma rakennus valmistui
Kirkonkylä (Hoppu) 1873 1873
Stormi 1892 1892
Sammaljoki 1893 1893
Muistola 1895 1900
Illo 1902 1903
Myllymaa 1905 1905
Vihattula (Kalliala) 1906 1910
Tyrväänkylä 1907 1907
Kaltsila 1908 1910
Ekojärvi 1910 1910
Houhajärvi 1910 1910

 

Kouluille annettiin myös lempinimiä: Stormi oli Toivola, Sammaljoki Valola, Illo Onnela ja Tyrväänkyläoli Rauhala. Vuonna 1923 Vammalan kauppala sai oman kansakoulun, kun Aittalahden koulu valmistui.

Terveydenhoito

Vuonna 1919 Suomessa tuli voimaan kieltolaki (1919 – 1932). Lain mukaan alkoholin käyttö oli sallittu vain lääkinnällisiin, teknillisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin. Valmistus ja tuonti olivat valtion yksinoikeutena. 1866 voimaan astunut valtiopäivien säätämä asetus kielsi viinanpolton kotitarpeiksi.

Jo 1870-luvun lopulla silloinen piirilääkäri Westerlund kehotti Tyrväätä ja naapurikuntia rakennuttamaan asuinpaikkansa lähettyville sairastuvan, jotta hän voisi tehdä sairaiden hyväksi muutakin kuin vain kirjoittaa lääkemääräyksiä. Hanke toteutui kuitenkin vasta 1930-luvun loppupuolella, kun Vammalan seudun sairaalan rakentaminen aloitettiin.

Terveydenhoitolautakunnan tehtävänä oli valvoa sairaanhoitoa ja siihen vaikuttavia olosuhteita, kuten myös yleisten terveydenhoitoa koskevien asetusten noudattamista. Lautakunnan oli tarkastettava kauppalassa olevat kaivot, veden laatu ja määrä, “hyyskät” eli käymälät, likaviemärit sekä katujen, pihojen ja tonttien puhtaanapito. Sen tehtäviin kuului myös tehtaiden, työläisten, koulujen, koululaisten, asuntojen, ravintoloiden, leipurien, parturien jne. terveydenhoidollisten olosuhteiden valvonta.

Terveydenhuoltohenkilöstö 1860 – 1920

Vuosi Lääkärit Kätilöt Sairaanhoitajat
1860 95 112
1880 160 393
1900 360 650 n. 250
1920 622 777 n. 1500

Apteekki tuli paikkakunnalle 1870-luvun alussa.

Tienpito, rautatie ja muu liikenne

Rauta- ja Liekoveden välissä olevaan Vammaskoskeen muodostui jo varhain (keskiajalla) merkittävä kauppa- ja eräreittien sekä monien teiden yhtymäkohta ja tunnettu ylikulkupaikka. Vanhimmat kirjalliset merkinnät löytyvät Tyrvään tuomiokirjasta 1600-luvulta. Vammaskosken yli on välitettty liikennettä myös lautalla. 1700-luvulla paikalla oli kiinteä silta. Puusilta kulki Koskenkarin kautta, ja se teki karin kohdalla mutkan (kari sijaitsi Rautaveden puolella.)Viimeinen puusilta rakennettiin vuonna 1874.Uuden kivisillan rakentaminen alkoi 1913 ja silta valmistui 1915.

Tyrväällä vanhaksi postitieksi sanottiin sitä tietä, mikä kulki Kiikasta Tyrväänkylän, Roismalan ja Vammalan läpi, Vammaskosken yli ja joen pohjoispuolta Karkkuun. Vaunutie erkani postitiestä Vammaskosken pohjoispuolella ja vei liekoveden pohjoispuolta Kiikkaan. Narvantie lähti myös postitiestä ja kulki Varilan, Stormin ja Vatajan kautta Karkun rajaan ja edelleen Vesilahdelle. Illontie erkani postitiestä Tyrväänkylässä ja vei Koivulan, Tapiolan ja Illon kautta Punkalaitumelle. Taloilla oli kunnossapitovelvollisuus.

Suuren muutokset matkustamiseen ja tavaraliikenteeseen toi rautatien saapuminen paikkakunnalle. Junaliikenne Tyrväältäalkoi vuonna 1895.

Posti

Virkaposti oli saatava kulkemaan jo ennen postilaitosta. Velvollisuus lankesi talollisille käräjäkunnittain kannettavaksi. Postinkuljetusjärjestelmä muuttui 1800-luvun puolivälissä, jolloin postitalonpoikajärjestelmästä siirryttiin kestikievarikyytejä käyttävään postiljoonijärjestelmään.Postia kuljetettiin myös vesiteitse. Rautatien tulo mullisti (helpotti ja nopeutti) myös postin kuljetuksen. Vuonna 1890 otettiin käyttöön maalaiskirjeenkanto, mikä tasapuolisti maaseudun postiolot. Ensimmäisen auton Posti otti käyttöön vuonna 1911.

Vuonna 1884 Kirkonkylässä (Vammala) postiasema avasi ovensa värjäri Kuhlmanin talossa (Kuhlman oli palkattu postin hoitajaksi), ja pian se muutettiin kunnan anomuksesta postitoimistoksi.

Sisällissota, Vammalan kauppalan palo

Sisällissota, kansalaissota, vapaussota, kapina, punakapina, veljessota, luokkasota.

Varsinainen sota kesti vain hieman yli kolme kuukautta (27. tammikuuta – 15. toukokuuta). Se jätti kuitenkin syvät jäljet suomalaiseen yhteiskuntaan. Koko sodassa kuoli lähes 40 000 ihmistä. Sota oli punaisten ja valkoisten välinen verinen valtataistelu.Sodan taustalla oli sisäisiä syitä, mutta myös Venäjän vallankumous, ensimmäinen maailmansota ja Saksan valtapyrkimykset.

Ennen Tampereen valtausta (16. maaliskuuta – 6. huhtikuuta 1918) ei valkoisten ja punaisten kesken syntynyt Tyrvään – Vammalan alueella mitään huomattavia taisteluja, Ruotsilan kartanon kahakkaa lukuun ottamatta. Pienempiä yhteenottoja oli, mutta alue jäi punaisten tukialueeksi. Tampere – Pori- radalla oli ratkaiseva merkitys punaisille.Valkoisten suunnitelmissa oli katkaista Tampere – Porin rata Karkun ja Kuloveden välillä sekä kaikki Tampereen yhteydet länteen ja lännestä hyökäten osallistua Tampereen valtaukseen. Tyrvää – Vammalan alue oli (jäi) punaisten puolelle. Vammalassa istui vallankumousoikeus, ja siellä säilytettiin valkoisia vankeja. Valkoiset valloittivat huhtikuun neljäs päivä Karkun. Huhtikuun kuudentena valkoiset valloittivat Tampereen ja kolmantenatoista päivänä Porin. Yhdeksäntenätoista päivänä huhtikuuta valkoiset tunkeutuivat etelästä Tyrväälle. Tällöin huomattava osa Vammalan kauppalan keskustaa oli jo hävitetty. Punaiset olivat vetäytyneet Punkalaitumelle.

Huhtikuun 18. päivän iltana toistakymmentä taloa sytytettiin tuleen Marttilankadulla. Tuuli kävi koillisesta ja painoi raivokkaasti riehuvan tulen kohti Liekoveden rantaa. Korttelista 11 alkanut palo tuhosi korttelit 10 ja 6 sekä niistä rantaan päin olevan alueen suurimmaksi osaksi. Toinen palovyöhyke sai alkunsa Uittoyhtiön rakennuksista (kortteli 16) ja ulottui kortteliin 13. Suhteellisesti Vammalaan kohdannut tuho oli suurin, mitä silloin koko maassa aiheutui millekään paikkakunnalle. Kauppalan palo merkitsi myös kaiken toiminnan pysähtymistä pitkäksi aikaa. Palaneiden rakennusten mukana tuhoutui myös muun muassa kirjasto ja henkikirjoittajan arkisto.

Tästä saat ladattua laajemman kuvauksen lähdetietoineen.

 

Mainokset

Luo ilmainen kotisivu tai blogi osoitteessa WordPress.com.

Ylös ↑